1. |
Alkusoitto
02:36
|
|||
|
lennä lintu valkoselkä halki taivaan
siiveniskuin vakain matkusta
kohtaat
kaunosiipi harson tumman yön
kuulkaa
vanha laulu laulavaisen laulu aavehen
maasta toisten kaukoseutujen
jossa taottiin
portti viljamaille jumalten
suuret pedot käski ahjoon roihun riehumaan
manas’ palkeet tulen tuimimman
luotiin
yliseen reitti, pääsy puhkaistiin.
tietäjät ja valtiaat kun leipää murtavat
mahtiteot voidaan saavuttaa
nöyrtyy
iäisyydet eestä ihmisten
|
||||
2. |
Auringonnousu
07:04
|
|||
|
kaupungin tori puettuna juhlaan
tuulet lippuja riepoo
taivaalla korennonsiipilaivat
kanuunat laukaistaan
rivissä kivenhakkaajat nostavat
kätensä ylös ilmaan
isät poikineen seisovat rinnan
riviin yksin jään
kiljuu torvet vaskiset
musta lintu siipensä taittaa
muurilta näytöstä seuraa.
vierelläni pahat kielet kuiskuttaa:
“Miksi juhlia houkkaa,
mätää, murtunutta hedelmää, vankan vanhan puun?”
aiempi aurinko
radalleen räjähti
taivaalle nouskoon
uusi tähti
juhlalavan saniasverhot
aukeaa ja paljastaa
leijonankidankukkaviitassaan
saapuu itseään peilaava mies
väki hurraa ja kuulutus neuvoo heittämään lehvän ilmaan
silmu kourassa paksussa näyttää
kalliilta pois heittää
valtikkaa tuodaan
katson kaukaa
kasvonsa jää varjoon
pilven tumman
rintaani puristaa
kruunun kun päähän saa
katseemme kohtaa
tunnen kuinka katoaa
koko maailma
altani maa aukeaa
mustan virran tavoitan
kohta vaivun pohjaan
pinnalta lyhty loistaa
pohjassa tumman hahmon nään
tulee, seisoo vieressä
linnun siivet selässään
käsissään metalli kimmeltää
kruunu siinä valkea
heijastaa kaksia kasvoja
neljät silmät tuijottaa
jotain selkäni takaa
sitten tumman oven nään
raollaan usvaan pimeään
Käsi mua kutsuu leikkimään
uskoako silmiään
herään
|
||||
3. |
Maailman synty
03:08
|
|||
|
sattuipa aikoinaan kotkanmuna kellahtamaan
kahteen puoliskoon särkymään kuorensa
näin syntyi maa ilma
toinen vieri kauaksi toisesta
tähtiä seitsemäntoista syttyi muruista
kartaksi siskosta
kätköön seitsemän kuun
kätköön kirkkaan sumun
auringon kasteeseen
kehtoon lämpöiseen
kauas kauas jäivät veljeskansat
taikojen takojat sepät mahtavat
luomisen taitajat
riimut salaiset tunsivat jumalan
astuivat portista yli rajan
päälle kuoleman
|
||||
4. |
Aikamieli
04:46
|
|||
|
kellotornin ikkunaan
kätensä painaa
katseessaan akvaviittia
ennustaa pullosta
tyhjä myös katse
näkee kruunun tummuvan
särkee nyrkillään ikkunan
ulvoo houreissaan:
“Tuonenjoki tulvii yli
ammoisten äyräiden.
Saasta valtaa maata, rantaa,
pellot, kaivot myrkyttää.
Lintu paha, musta, ruma,
kun nostaa siipensä,
virran tytär viskaa lyhdyn.
Sammuu valo viimeinen.
Kratin vuonna,
lehdon helmassa
epäpyhä rukous lausutaan.
Pyydetään liikaa
valtikasta,
hintana kuilu Vainajalaan
Tuonelaan.
Niin nousee hirmut
varjoksi vallan,
veistää portaat ylle maan.
Saastaiset kidat,
utuiset kasvot
mahtisanat
Oksentaa.
|
||||
5. |
Minne liekki pakenee
02:46
|
|||
|
istuu pirtin perällä
ääneti mies kyyryssä
katsoo tuleen miettien
mistä voikaan tietää sen
minne liekki pakenee
kun hiilet ovat kylmenneet
enne luulen näytti sen
portin yli aikojen
senkö saisin takaisin
minkä kerran hautasin
pyhään lehtoon kannoin sen
kehdon maahan hiljaiseen
matkasauva kätehen
tunnen pyhätölle tien
siellä kasvot viisaiden
neuvoo reitin luo oven
toiseen kotiin ihmisten
|
||||
6. |
Varjot
04:29
|
|||
|
“Katso, särkyy maanne,
tuo kaunokainen,
kirkas kuningatar tähtien.
Pakomatkalla
etsit toista
yhtä kaunista planeettaa.
Näe paikka jossa muinaiset
ne vielä laulavat.
Kuule rattaiden äänet messinkipuutarhan.
Tähdissä nousee korkeat tornit
siunattujen lasten.
Laulu menneisyydestä kätkee tien tuolle puolen.
Siis tulkaa joutuin mustan oven taa.
Tulkaa.”
auringon
vuoteen luona
varjot hiipii lattialla
yli kynnyksen
peiton reunan
yltää unten valtakuntaan
aikamielen huudonko kuulen
vuosien takaa
rautalintu vapautettava on
teräskahleistaan
siis tulkaa joutuin mustan oven taa
tulkaa joutukaa
aurinko nousee jälleen
kutsun monarkit kokoukseen
aikakautemme on päättymässä
on vain yksi paikka jonne mennä
mustan oven taa
|
||||
7. |
Avoin hauta
03:58
|
|||
|
ilma oli kumman kuiva
taivas sähköinen
tuulet toivat tuoksun tuiman
mädän rasvaisen
kadut tyhjät yksin kuljin
ketään nähnyt en
jalat kantoi pyhätön suulle
astuin sisälle
“Jokaista kutsuu avoin hauta
aloittakaamme houkasta!
Kiitos pimeydelle,
lihan heikkoudelle.
Vieraat pesivät minussa
siis nostakaamme manan malja,
viimeisen ruhtinaan
turman tuojan kurjan.”
sortui patsaat murtui hirret
lattia halkesi
nostin velton hahmon selkään
pelastauduin
näinkö liikettä ihon alla?
uskoin sen olin siitä varma
maan railoista nousee
tuhannet mustat kynnet
“Verhon takana, verhon takana on
varjoissa syvempiä varjoja.
Käskin toiset rantaan.”
nyt kuoleva kuiskaa
railosta nousee vääristyneet raajat
valtiaan ruumiin sylistäni ne raastaa
kaikki katoavat maan kuoren alle
vain rauniot jätän paetessani taakse
|
||||
8. |
Yön rummut
04:56
|
|||
|
hiilet tulta ruokkivat
kirkuu kidukset paineesta
hyiseen evät painuvat
öisin näen
ruumassa unta
synkkä ovi
sen takana poika
sitten varjot huutavat
painajaiset:
“Joko kuulet rummut syvyyksistä?
Tunnetko Auringon painon käsissäs?
Valo koskiessaan varjon jättää.
Et ole yksin älä enää pelkää.”
kannella selvinneet rohtuneet huulensa raottaa:
“Paratiisi tähtien takaa, se meitä odottaa.”
laiva kiitää tyynen meren pintaa
vesi takana kuuta heijastaa
kylmä viima repii poskikarvaa
tuuli myräkkää ennustaa
ranta näkyy horisontissa
ukkostaa suurmyrsky puhkeaa
laivan kokka rysähtää
hajoten rantatörmään
ikiaikainen silmänsä horroksesta raottaa
katsoo kellostaan aikaa lähtölaskenta alkaa
rantatörmän kalliot vyöryy edestä ihmisten
paljastaa linnun metallisen se nousee kirkuen
|
||||
9. |
Horros
03:58
|
|||
|
aikamielen viesti
kiiri kuin kulovalkea
saapuu kuolema
valkyyreista vahvin ryhmästä käteni nostin
vaivun unholaan
ahjostaan alkemistit
kotkan luoksemme kutsuivat
minuun solmivat
käärmeen lailla horrokseen
vuosituhantiseen
kun joskus maamme kuolee
puut kaikki lehdet pudottaa
mätii viljamaa
herään ja kannan meidät
kohti uutta maailmaa
vielä ehompaa
uuniin minut työnnettiin
linnun suuhun suljettiin
ystävät ja rakkaat
emme näe enää koskaan
uhrin vuoksi maailman
tulevat kansat saa
|
||||
10. |
717
02:01
|
|||
11. |
||||
|
aluksemme seinämät
ovat niin kylmät
tyhjiössä kiitävät sinen keskellä
käytävällä liikun hiljaa
kohti keuhkohuonetta
pahat kielet mielessä
kuiskuttaa
viisi neljä kymmentä
tikittää taskukello pöydällä
matkalaiset nukkuu syvää untaan
valkyyri herää katsoo taskukelloaan
varojärjestelmän valo vilkuttaa
irrottaa letkun pukee kultahaarniskan
kotkan kanssa saman langan jakavat
siirtyy käytävään ei siellä ketään nää
mädän haju hengityksen pysäyttää
astuu päälle riekaleen aivan kuin ihosta
mitä tapahtui staasin aikana
läpät keuhkoportissa, rikki murtuvat
pitkät kynnet jauhavat sitten katoavat
kivenhakkaajan ruumista pakottaa
hiki virtaa unessa
rummut hakkaa kovempaa
tasatahtiin
viisi viisikymmentä
tikittää taskukello
valkyyrin astuessa
sisään kotkan keuhkoihin
lattia lainehtii verestä ja romusta
hapensäätölaitteisto on murskana
aluksen runko paukahtaa paineen alla
aikaa ei ole hukata
hän
juoksee horrossaliin vetää seinäkytkintä
eloonjääneiden kuoret aukeaa
heränneet kouristelee osa oksentaa
rautakotka kirskuu tuskissaan
kotkan painekattilat
yli kiehuvat
hätäpillit kirkuvat
kaikki juoksevat
pakokapseleihin siirtykää
valkyyriin ääni kaikuu käytävällä
itsensä lankaan taas liittää
käy lepäämään
kuusi viisikymmentä
tikittää taskukello kädessä
mittaa aikaa kuljettua matkaa
seitsemän seitsemäntoista
viisarin matka pysähtyy
jäätyy
|
||||
12. |
Pakkolasku
02:27
|
|||
|
etäällä
avaruusjätettä
kuumat seinät
en voi hengittää
aurinkoon
syöksyi moni
itse kiidän
sumuseinää kohti
seinän takaa avautuu tähti
sininen kuin meri
yksi manner kaiken keskellä
näenkö merkkejä sivistyksestä?
korkeat tornit kohoavat kohti taivaita
kohtaan ilmakehän liekit nuolevat alusta
hätäroottorit kytkeytyvät päälle
kaikki tärisee halkeama
keskellä rataspöytää
leviää
|
||||
13. |
Musta Ovi / Nekropoli
10:11
|
|||
|
Ensimmäinen osa: Musta ovi
“Olen vanhempi kiviä joista minut koottiin.
Aurinkoa ammoisempi.
Kun muut ovat jo menneet,
minä jään.
Heitän varjon elävään.
Yö on yksin ja yksin yö jää.
Toisen kutsuin jo pimeään.
Tule alas, lankea,
valonsäde taivaalta.
Vain kylmät hiilet jää, liekin pois jo mentyä.
Viimeinen kipinä voi valon pimeään viedä.”
aukaisen silmät
painon alla
ryömin kirkkauteen
kaukaisuudessa
tornit nousee
jaksaako askeleet
vain kylmät hiilet jää liekin pois jo mentyä
viimeinen kipinä hetken hehkuu pimeässä
“Tule ja mut sokaise, sammuta ikuinen.
Portti jo auki on johdattaa taivaaseen.”
Toinen osa: Nekropoli
Portit ovat auki ammoin murtuneet
jäänteet vieraat laitteiden aikojen
hiekkaan peittyneet
askel tomuun jäljentyy
tien pintaan piirtyy
kunnes tuuleen pyyhkiytyy
aikaan häipyy
näin kaiken
unen verhon kuumeisen
lävitse
ruhtinaan
teot tunnen ruumiissain
keskeltä raunioiden
nousee ikuinen
paikassa hiljaisuuden
laulun kuulen
nousen portaat viimeiset
tartun kahvaan
|
||||
14. |
Loppusoitto
02:44
|
|||
|
muuan laulu laulukansan vaipui unholaan
manain unten syliin samettiin
murtui
suurenmoisin tuotos ihmisen
valui visva ensin alta karmin kivisen
portaan päälle vieri verinen
tummui
sydänmaat ja mannut sisarten
portteja jos kolkuttaa tahtoopi ylisen
ja väellä sisään saappain astelee
kääntyy
nurin taivaat nurin kääntyy maat
|
||||
Makrofagi Finland
Makrofagi on suomenkielistä raskasta progressiivista rock-musiikkia soittava Rautalampilaislähtöinen
yhtye.
Jäsenet:
Kalle Sedergren
Niilo Koslonen
Aku Korhonen
Jyri Luostarinen
Anttu Röntynen
... more
If you like Makrofagi, you may also like:
The Australian prog band channels the chaos of climate change into powerful songs that juxtapose beauty with unpredictable brutality.
go to album
Chronicle: Prologue
by Mountain Caller
featured on Bandcamp Radio Jul 9, 2021
go to album
Chronicle I: The Truthseeker
by Mountain Caller
featured on Bandcamp Radio Jul 9, 2021
go to album
featured on Bandcamp Radio Aug 5, 2022
go to album
MOTHERS WEAVERS VULTURES
by Grayceon
featured on Bandcamp Radio Jan 8, 2021
go to album
Epic, expansive hard rock from Perihelion that pairs post-metal expansiveness with skyscraping vocal melodies.
go to album
Chronicle II: Hypergenesis
by Mountain Caller
featured on Bandcamp Radio Feb 2, 2024
go to album
